Tunnistaminen ja palauttaminen ovat eri asioita
Saksalainen psykologi Hermann Ebbinghaus kuvasi vuonna 1885 teoksessaan Über das Gedächtnis, miten opittu aines unohtuu nopeimmin ensimmäisten tuntien ja päivien aikana, ellei sitä kerrata. Hänen unohtamiskäyränsä koski merkityksettömiä tavuja, mutta ilmiö on tuttu kenelle tahansa, joka on yrittänyt aamulla muistaa illalla kuulemansa kertosäkeen.
Myöhempi tutkimus on osoittanut, että aktiivinen mieleen palauttaminen vahvistaa muistia enemmän kuin pelkkä uudelleen kuunteleminen. Henry L. Roediger III ja Jeffrey D. Karpicke raportoivat vuonna 2006 niin sanotusta testausvaikutuksesta: kun muistettava asia haetaan itse esiin, se säilyy paremmin. Tunewhistlewhimnrin muistiharjoitus rakentuu tälle ajatukselle. Se näyttää kuvauksesi ja tunnisteet mutta piilottaa nimen. Sinun tehtäväsi on tuottaa sävelmä – hyräillen, vihellellen tai mielessä.
Sävelmuisti ja korkeusmuisti
Harjoituksessa on kaksi välilehteä. Sävelmuisti poimii satunnaisen merkinnän omasta kirjastostasi. Luet kuvauksen, yrität tuottaa sävelmän ja vasta sitten paljastat nimen ja kulkukoodin. Lopuksi arvioit muistamisen kolmiportaisesti: kokonaan, osittain tai ei vielä.
Korkeusmuisti soittaa yhden vertailusävelen selaimen omalla äänimoottorilla. Kuuntelet, odotat noin kymmenen sekuntia ja laulat sävelen. Kun painat Tarkista, sama sävel soi uudelleen ja näet sen nimen. Harjoitus ei käytä mikrofonia eikä analysoi ääntäsi – arvio on oma. Rehellinen itsearvio on tässä tärkeämpi kuin täydellinen mittari, koska se ohjaa, mitä kertaat seuraavaksi.
Sisäinen kuulo ja solmisaatio
Yhdysvaltalainen musiikkikasvatuksen tutkija Edwin E. Gordon käytti käsitettä audiaatio kuvaamaan kykyä kuulla ja ymmärtää musiikkia mielessä ilman soivaa ääntä. Unkarilaisen Zoltán Kodályn ajatuksiin perustuva laulupedagogiikka puolestaan käyttää suhteellista solmisaatiota, jonka tavujen juuret ulottuvat Guido d'Arezzon 1000-luvulla käyttämiin nimiin ut, re ja mi. Suomessa solmisaatio on tuttu monelle musiikkiopistojen ja musiikkileikkikoulujen kautta.
Jos osaat solmisaatiotavut, kirjoita ne merkinnän kuvaukseen – ne ovat tarkempi vihje kuin kulkukoodi. Jos et, kulkukoodi ja sanallinen kuvaus riittävät mainiosti. Harjoitus toimii molemmilla.
Harjoitusrytmi, joka kestää arjen
Lyhyt ja toistuva harjoittelu toimii paremmin kuin harvat pitkät rupeamat. Itävaltalaissyntyinen toimittaja Sebastian Leitner kuvasi 1970-luvulla korttilaatikkomenetelmän, jossa hyvin muistetut kortit kerrataan harvemmin ja vaikeat useammin. Muistikirjassa samaa periaatetta voi soveltaa tunnisteilla ja tilalla, kuten alla olevat harjoitukset näyttävät.
Harjoitusohjelmat
Viiden minuutin aamukierros
Hae kolme vihjettä peräkkäin. Anna jokaiselle puoli minuuttia ennen paljastusta. Arvioi heti. Viisi minuuttia päivässä kahden viikon ajan näkyy edistymisnauhassa selvästi.
Viive ennen laulamista
Korkeusmuistiharjoituksessa aloita kymmenen sekunnin tauolla. Kun Osui-arvioita kertyy, pidennä tauko 30 sekuntiin ja kokeile välissä puhua tai lukea ääneen. Häiriö tekee harjoituksesta todellisemman.
Laatikkokertaus tunnisteilla
Lisää merkinnälle tunniste ”varma”, kun muistat sen kokonaan kolmella eri kerralla. Kertaa varmoja kerran viikossa ja muita päivittäin. Rajaa kirjastossa tunnisteella, niin harjoittelu kohdistuu oikein.
Kokeile heti
Harjoitus käyttää etusivulle tallentamiasi merkintöjä.